5v lapsettomuustaipaleen jälkeen! Nyt kirjoittaja totuttelee elämäänsä tuuheatukkaisen tyttären äitinä. Soppaa sekoittamaan syntyi myös toinen peikkotyttö ja siskoksille tuli ikäeroa 1v 3kk. Joka ilta kun lamppu sammuu.

Uusi vuosi, uudet kujeet. En edes muista mitä olen viimeksi kirjoitellut ja milloin. Marraskuussa ehkä? Kävin siivoamassa arkistoja jo jokin aika sitten, ajattelin että suljen koko sivuston, mutta en sitten jotenkaan kuitenkaan halunnut ja jätin vielä muutaman tekstin roikkumaan jonkun mahdollisesti löydettäväksi. Kysymys kuuluukin, pärjäänkö minä? Taitaa olla tällä äidillä hieman rimakauhua ilmassa.

Yritetään ja välillä onnistutaan kunnes huomataan taas epäonnistuvamme. Puheenaiheena lapsettomuus ja sen lieveilmiöt. Halusin vain kertoa olevani elossa. Jatkan yhäkin siis epätietoisuuden rajamailla. Pitkään olen ollut täältä nurkilta poissa. Olen työntänyt nämä asiat jonnekin toooodella kauas takaraivoon. Elänyt itsekästä aikuisen ihmisen elämää. Harrastanut ja tehnyt mitä huvittaa. Opettelen uusia elämäntapoja, luen .

Kyllä, mä olen hurahtanut näin vaihteeksi Aku Ankkoihin, joita kannan nyt alakerrasta jatkuvasti yläkertaan. Tai sitten mä lyöttäydyn alakertaan niitä lukemaan, ja saatan lukea parisen kymmentä Aku Ankkaa putkeen.

Norjassa, Sogn og Fjordane-nimisessä läänissä leiriä pitävä ikinuori heinähattu kertoilee elämästään kuvien kera. Kunto kasvaa kohisten kun hyppelet mättäältä toiselle ja välillä uppoat kuitenkin johonkin suonsilmään. Toisen päivän harjoitusmaasto, autoilta kohti lunta.